Tähtäsimme ”aitoon” soundiin, mutta pystyimme rakentamaan ”ideaalisen” soundin sen ympärille.
TR-808 ja TR-909, jotka oli kehitetty paljon D-50:ä aiemmin, tähtäsivät aitoon soundiin. Kuitenkin loppuen lopuksi syntyi uusi soundi, joka on yksinkertaisempi mutta vahvempi kuin aito rumpusoundi, olematta kuitenkaan triviaali. Ja tämä on ”ideaalitilanne”. Se ei tarkoita pelkkää ideaa, vaan myös Muotojen Teoriaa (Platon), ihanteellista, mielikuvitusta tai luomista. Jos valokuva on realismia, ideaalisuus on maalausta.
Siitä johtuen D-50:n soundi on kuin impressionistinen ja abstrakti maalaus, kyseessä ei ole sampleri vaan syntikka, joka on luova instrumentti.
Japanilaisessa animessa on oma, erityinen esteettinen standardinsa; suuret silmä pienissä kasvoissa, pieni suu ja leuka. Se näytti erikoiselta länsimaisin silmin katsottuna, mutta on nykyään pitkälti hyväksytty. Estetiikan opiskelu, joka on esteettisten arvojen tutkimista, on koko ajan suositumpaa.
Mielestäni D-50 on merkkipaalu ja mestariteos siirtymäajalta analogisesta digitaaliseen. Olen ylpeä että Roland etsi, ja etsii edelleen, ”ideaalisuutta” tällaisena siirtymäaikana ja tänä päivänä tulevaisuutta varten.
Haluan lopuksi esittää suuret kiitokseni Ericille, Adrian Scottille sekä projektin parissa työskennelleille suunnittelijoille, joista on myöhemmin tullut luovia johtajia.
We Design The Future.